Vuoden viimeinen keikka: Amorphis.
Olen ollut kiinnostunut musiikista siitä hetkestä lähtien, kun pienenä likkana sain tuomisiksi veljeni kummisedältä Backstreet Boysin C-kasetin. Uskomatonta mutta totta, minun levyhyllyyni mahtuu edelleen niin "BSB":tä kuin rankempaakin kamaa. Vuodesta 2008 olen tosissani fanittanut erilaisia raskaampia bändejä ja "rakkauteni" väliin on tullut tähän päivään mennessä myös kaikkea muutakin ns. valtavirran kuuntelemaa musiikkia, kuten esimerkiksi Jukka Poikaa. Bändi jota olen pisimpään seuraillut muiden örkkimölliäisten seasta on ehdottomasti suurin suosikkini kotimainen Amorphis. Yleensä bändin saapuessa edes lähimaillekaan kotikaupunkiamme alan haaveilemaan keikkailusta, musiikista nauttimisesta ja muusta mahdollisesta mitä idolin palvontaan liittyy. En ole tatuoitu, pörröpäinen tai mustiin päivittäin pukeutuva, ulkoisesti musiikkimakuaan toitottava mörökölli, mutta sisällä minussa örisee pieni peikkotyttö, jonka on aina silloin tällöin päästävä irti. Niinpä suun...