Niin syntyi pieni ihme 25.2.2016
!!VAROITUS! Tämä on synnytyskertomus!! Jospa nyt viimein olisi voimia kirjoittaa tämä kertomus. Loppua kohden ehkä selviää, miksi tässä on kestänyt näin pitkään. Aloin saada aamuyöllä 24.2. voimakkaita supistuksia, jonka lisäksi vatsaani kramppasi jokaisen supistuksen yhteydessä. Tuntui, kuin olisin yhtäkkiä kärsinyt kovista menkkakivuista, eikä mikään tuntunut auttavan. Otin Panadolia, käytettiin TENSiä ja haudoin selkää & vatsaa lämpöpussilla. Ei apua, nytkö se alkaa? Miehen oli mentävä tietenkin 7:ksi töihin, joten jäin vielä kotiin kuuntelemaan vointia; olinhan käynyt synnärillä jo kolmesti ja hävettäisi mennä sinne taas turhaan. Klo 11 olinkin sitten jo kirjautunut synnytysosastolle ja pääsin suoraan hengittelemään ilokaasua. Tässä vaiheessa kaulaa ei ollut enää jäljellä kuin vähän ja kohdunsuukin oli auennut 3cm:iin. Synnärille mentyäni olin n. 3 tunnin ajan hengitellyt ilokaasua kipuihin, kunnes kätilö kävi tekemässä sisätutkimuksen uudelleen. Edelleen tilanne oli