Amigurumivillitys!
Minä en ole ikinä ollut kiinnostunut Japanista, animesta tai mangasta. Enkä koskaan näin ollen voinut kuvitella virkkaavani amigurumejakaan. Eniveis. Aiemmin olin kokeillut jollain Novitan langoista virkkaamista, ja sain lopputuloksena ihan siedettävän otuksen, Säkkimiehen. Säkkimiehen tarina on hyvin yksinkertainen: Lainasin kirjastosta amigurimikirjan, aloin virkkaamaan palleroita, pään ja mahan. Sitten opettelin itse säätelemään ruumiinosien muotoja ja sain aikaiseksi kädet ja jalat. Jotta ukkelini osoittaisi mahdollisimman paljon rakkautta miestäni kohtaan, tein sille ilkikurisen ilmeen ja vampyyrihampaat. Lopuksi tein vielä jalkoihin räpylät. Lopputulos ei ollut mitenkään kamalan hieno, mutta ainakin mieheni on siitä hyvin onnellinen. Säkkimiehen tehtävä on olla mieheni mukana maailmalla, pääosin pelireissuissa, jotka saattavat välillä venähtää useiden päivien mittaisiksi. :) Kiva idea, vai?
Säkkimiehestä pääsemmekin sitten Jekkupoikaan, jonka tein mieheni siskontyttärelle. Se oli aika jekukas tehdä, siitä nimi. Minulla on nimittäin veressä sen verran laiskuutta, etten jaksa kävellä kauppaan ja käydä ostamassa pienempää virkkuukoukkua kuin mikä minulla on jo. Tästä syystä sormeni ovat välillä koetuksella. Tilasin Novitalta kolme pussillista Minikeriä ja ryhdyin tuumasta toimeen. Virkkasin taas kuten edelliselläkin kerralla. Ensin pään, sitten vartalon, lopuksi kädet ja jalat. Toiveena oli, että miekkonen olisi ruskea, muutoin sain vapaat kädet. Lähdinpä siis kokeilemaan peukalon tekemistä. Se ei sinänsä ole vaikeaa, mittasuhteet on vain saatava kuntoon. Tein näin: kun olin virkannut kättä (Sormista ranteeseenpäin), loin haluamalleni puolelle kättä peukaloa varten kolme ketjusilmukkaa. yhdistin ne piilosilmukalla ensimmäiseen ketjusilmukkaan ja jatkoin käden virkkaamista normaalisti. Simple! Jalan tekemisessä oli haasteena se, että sain tarpeeksi pienen jalkaterän aikaiseksi. Kantapään aikaansaamiseksi kannattaa kokeilla vaikkapa jollain muulla langalla aluksi, sillä minäkin onnistuin vasta kolmannella yrittämällä. :)
Säkkimiehestä pääsemmekin sitten Jekkupoikaan, jonka tein mieheni siskontyttärelle. Se oli aika jekukas tehdä, siitä nimi. Minulla on nimittäin veressä sen verran laiskuutta, etten jaksa kävellä kauppaan ja käydä ostamassa pienempää virkkuukoukkua kuin mikä minulla on jo. Tästä syystä sormeni ovat välillä koetuksella. Tilasin Novitalta kolme pussillista Minikeriä ja ryhdyin tuumasta toimeen. Virkkasin taas kuten edelliselläkin kerralla. Ensin pään, sitten vartalon, lopuksi kädet ja jalat. Toiveena oli, että miekkonen olisi ruskea, muutoin sain vapaat kädet. Lähdinpä siis kokeilemaan peukalon tekemistä. Se ei sinänsä ole vaikeaa, mittasuhteet on vain saatava kuntoon. Tein näin: kun olin virkannut kättä (Sormista ranteeseenpäin), loin haluamalleni puolelle kättä peukaloa varten kolme ketjusilmukkaa. yhdistin ne piilosilmukalla ensimmäiseen ketjusilmukkaan ja jatkoin käden virkkaamista normaalisti. Simple! Jalan tekemisessä oli haasteena se, että sain tarpeeksi pienen jalkaterän aikaiseksi. Kantapään aikaansaamiseksi kannattaa kokeilla vaikkapa jollain muulla langalla aluksi, sillä minäkin onnistuin vasta kolmannella yrittämällä. :)
Samainen tyttö sai vielä mukaansa The World Of Warcraft -nimisestä pelistä tutun esineen, jonka virkkasin alunperin vain kokeeksi. Tässäpä olisi lopputulos:
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommenttisi lämmittää mieltäni! Tervetuloa uudelleen <3