Facebook-lakko

Huomasin marraskuun alussa, että Facebook alkoi olla pääosassa ajanviettoni suhteen kotona. Havahduin olevani aina saatavilla ja lukemassa muiden juttuja, kirjoittamassa jonnekin tai lataamassa kuvia tykkäysten ja kommenttien toivossa. Aloin yllättäen huomata myös, kuinka ihmiset siloittelevat totuutta tai ovat samalla tavoin huomaamattaan hyvin paljon kiinni puhelimissaan, vaikka ympärillä olisi muita ihmisiä joiden kanssa keskustella ihan kasvotusten. Ajatus ihmisistä vieraantumisesta alkoi suorastaan kuvottaa.

Aloitin niin sanotun lakkoni 24.11. kun mieheni oli ensin parin päivän ajan tehnyt samoin. Puhelimesta kirjauduttiin ulos sovelluksesta ja päivityksiä oli lupa katsoa kun syö tai on muuten joutavaa aikaa. Itselläni sitä oli hyvin paljon, joten rajoitin Facebookissa viettämääni aikaa ruokatunteihin ja kotona aamupalaan. Jossain vaiheessa en enää kirjautunut sovellukseen lainkaan sisälle ja lopulta poistin koko sovelluksen. En ole tämän jälkeen kirjautunut sovellukseen enkä niin ikään nettiselaimellakaan, paitsi ilmoittaakseni etten sinne ole kirjautumassa ennen "myöhempää ajankohtaa". Milloin tuon päivityksen laitoin, sitä en muista.

Olen hyvin yllättynyt miten ihmiset reagoivat. "Miten suhun sit saa yhteyden?" "Ootko vähä typerä, sulla jää kaikki näkemättä mitä meille kuuluu?" "Miks sä teit sen?" "Oot vissiin riippuvainen." Jne, jne, jne. En jaksa perustella asiaa enää ihmiselle, jolle Facebook on pääasiallinen ajanviettopaikka kavereiden kanssa. Kiitos kysymästä, minulla on puhelin, johon voi soittaa tai laittaa viestejä. Ja, minulla on nyt muutakin tekemistä. Kuten remontti, vauva saapuu noin kuukauden sisään ja onhan mulla maailman ihanin mies, jonka kanssa jaetaan maailman ihmeelliset asiat.

Kyllä minua kiinnostaa, mitä muille kuuluu, mutta voitaisiinko mennä mieluummin teelle juttelemaan tai leffaan? Kunnioitan jokaisen omaa päätöstä roikkua päivät, illat ja pahimmillaan yötkin Facebookissa, mikäli se on sitä mistä tulee onnelliseksi. Koska minua se lähinnä sitoi, ahdisti ja turhautti, toivon että myös Sinä kunnioitat minun päätöstäni. :) voihan olla että joskus palaan Facebookiin, mutta aion olla sellainen vanhempi, joka ei jaa lapsensa kuvia nettiin tai vietä aikaansa Facebookissa kun oma lapsi kaipaa huomiota tai leikkiseuraa. Tämä on minun valintani.

Tämä ei ole bloggaus, jonka tulisi herättää mielipiteitä. Tämä on bloggaus, jossa kerron syyt lakolle ja toivon sen aiheuttavan itsessäni ajan kuluessa vain hyviä seurauksia. :)

<3 K