nakeroinen.blogspot.fi

Jokaisen parisuhteessa elävän ( oli se sitten mitä laatua tahansa ) tulee pitää parisuhteesta huolta. Toisille vuosihuolto tai "öljynvaihto" ( baari-ilta kavereiden kanssa ) riittää, toisille puolestaan parisuhteen ylläpito merkitsee useita eri tapahtumasarjoja lyhyellä aikavälillä. Minulla ei ole nyt kuvia teille jaettavaksi, sillä meidän huolto vaatii aina enemmän menoa ja meininkiä, eikä kamera ole aina messissä. Meidän parisuhdetta enemmän ruotimatta kerron teille nyt onnemme salat. Normaalin suhteeseen kuuluvan elämän sekä toiminnan lisäksi käymme välillä pitämässä hauskaa. Ensimmäiseksi katsoimme perjantaina suosittua Vain Elämää -sarjaa sohvan nurkassa. Minä jätin kutimet koppaan ja nautimme vain toistemme seurasta. Lauantaina vietimme päivää erillämme, mutta siitä huolimatta meillä oli laatu aikaa. Tein karjalanpiirakoita L:n kanssa ja mieheni puolestaan korjasi meidän autoa varikolla. Ihana tunne - syödä itsetekemiä vaivalla rypytettyjä piirakoita ja r

Tein ensimmäistä kertaa villasukkia muustakin langasta kuin Novitan "peruslangoista". Naiselle menivät nämä, ja olen niistä hyvin iloinen. Vaaleanpuna-harmaat sukat on tehty perussukan ohjeella 7 veljestä-langalle. Lankana käytin tumman harmaata Novitan Impivaara-lankaa sekä Facebookin Lankahamsterit-ryhmästä ostamaani jäsenen värjäämää suomenlampaanvillalankaa, joka vastaa vahvuudeltaan 7veikkaa. Sini-harmaan kirjavat sukat on tehty puolestaan perussukan ohjeella Nalle-langasta. Turkoosi väri tulee tavallisesta Nalle-langasta ja valko-musta-harmaan kirjava väri Novitan Nalle Luontopolku-langasta. Erityisen onnellinen olen siitä kuinka värit käyttäytyivät keskenään. :)

Sain pyynnön tehdä 3-vuotiaalle tytölle söpöt lapaset ja sukat joululahjaksi. Lapasissa näkyy hieman kirjoneuleen kirous, mutta vielä ne höyrytän... Sukkiin en tehnyt kisun kuvaa, jotta ne eivät purista pienen jalkoja. En nimittäin ole mallia nähnyt ja kaikki tämä menee hieman mutuna :) en löytänyt ohjetta, jossa koot olisivat suoraan 3-vuotiasta varten, mutta tällaisen setin sain aikaiseksi viikonloppuna. :)

Mietin pitkään tämän blogihaasteen nähtyäni Facebookin käsityöblogit-ryhmässä - mitä tekisin? Tarkoituksena on toteuttaa käsillä tehden jotain itselleni uutta, jota en ole ennen kokeillut. Tyhjää lyö... olen nimittäin aina innostunut kaikesta erilaisesta. On tullut kokeiltua pitsinnypläystä, neulomista, amigurumeja, ristipistotöitä jnejne. Vaan nyt ajattelin askarrella jotain. :) Jokainen on varmaan joskus koristellut kansion käsityötunnilla. Niin minäkin, mutta ihan eri tavalla. Minun kansioni oli aiemmin "Herra Hakkarainen"- kansio, jossa kaikki oli sikinsokin, ideointijärjestyksessä. Sitä en ollut koristellut pahemmin. Uusi kansio vaihtoi nimeä, se on järjestyksessä ja on muutenkin siisti. Askartelin kannen värillisistä tulostuspapereista leikatuilla kirjaimilla ja sydämellä. Koristelin kirjaimet mielekkään näköiseksi. Jaottelin eri ohjeet, ideat ja kuviot eri osioihin niiden löytämisen helpottamiseksi. Haaste lukijalle: tee sinäkin jokin uusi juttu. Askartele

Rakkautta voi kuvata monella tapaa. Sen voi tuntea, sitä voi ajatella, sitä voi odottaa, ja ennen kaikkea sitä tulee vaalia. Tämä viimeinen blogihaasteen päivitys on omistettu sinulle Rakkaani, joka vihaa villasukkia, koska ne kutittavat, joka naurat huonoille vitseilleni, joka kestät kiukutteluani, joka taistelet rinnallani ja ajattelet minua. Olkoon PMMP viestinviejäni kappaleellaan Rakkaalleni. Tuntea joku,  jonka kanssa vallitsee yhteisymmärrys välimatkoista tai lausumattomista ajatuksista huolimatta  - se voi tehdä tästä maailmasta puutarhan.  Johann Wolfgang Von Goethe Ei se, miltä me näytämme,  eikä se, mitä me aikaan saamme,  merkitse sen rinnalla mitään,  mitä me olemme toinen  toisellemme.  Marleena Ansio Toivoisin olevani  villasukat,  jos jalkojasi palelee,  nenäliina,  jos sinua itkettää,  virkistävä juoma,  jos olet väsynyt  ja sinua janottaa,  enkeli, joka sinua auttaa,   jos apua tarvitset.  Toivoisin olevani ystävä,  joka sinua ilahduttaa.  Marleena Ansio &l

Silmä lepää maisemissa. Touhun keskellä lepo on tarpeen, jotta jaksaa taas leikkiä. Raskas päivä takana. Lepo tuli tarpeeseen. Ja ilman lepoa en jaksaisi rakastaa Sinua. <3 K

Valo. Sanasta valo minulle tulee mieleen valokuva. Ja se valokuva on jo pitkään ollut yksi ja ainoa. Kuvassa on kaksi lasta. Toinen on pieni räkänokka, puettu niin lämpivästi ja tukevasti, ettei talven viima yllätä pientä miestä. Toinen on hieman isompi räkänokka, jolla on suussaan kaulaliina. Se isompi on isosisko, joka luulee voivansa suojella veljeään kaikelta maailman pahalta ja voivansa pitää tätä aina pikkuveljenään. Kuvan takaa löytyy tarina. Äiti, tai isä, on asettanut lapset seisomaan koko perheen yhteisen kodin eteen ja pyytänyt poseraamaan kameralle. Poika ei malttaisi olla paikallaan, mutta tyttö yrittää isosiskon "valtuuksin" rauhoittaa tätä, jotta tilanne saataisiin pois alta. Lopputulos on hauska, sillä molemmat lapset ovat siinä kuin minä tahansa pakkaspäivänä kesken leikkien. Sisko ja veli. Sopivan vinksallaan mutta niin suloisina. Luv u bro. <3 K

Tähän tekstiin annan kaiken iloni! R akastan Aurinkoa ja iloitsen lumesta. Ensilumi... Se on aina sama juttu joka vuosi. Saa lukea Facebookin seinältä ja kuunnella marinaa kaverilta sun toiselta siitä, kuinka ällöttävää ja ikävää lumi on. Minusta se on edelleen kaunista, ja lumihankeen heittäytyminen milloin hyvänsä on IHANAA. Koska se saa minut tuntemaan itseni jälleen iloiseksi lapseksi, joka ilakoi lumessa. Tässä vaiheessa voin vielä sanoa, että talvi on minun vuodenaikani. Ja come on!! Talvella on joulu, uusi vuosi... ;) Minua on siunattu kolmella asialla, jotka olen kääntänyt "aikuisempana" hyväksi asiaksi. Hymykuopat.... "Isäs ja äitis teki sitä kun sinut sai", "Oot imeny pentuna kaurapuuroo pillillä"... Jep. Tätä nykyä kun lähden kaupungille tai kauppaan, katson peiliin, vedän imelän hymyn naamaan ja näen kauniit kuopat huulten vieressä. Olen vain tällainen, syntynyt iloiseksi. Jos niitä kuoppia ei ymmärrä, niistä tekee pilkkaa. Toinen kiro

Tänään kirjoitan loput blogihaasteen seitsemästä kirjoituksesta. Ensimmäiseksi käsittelen aihetta voima . Elämä on itsessään ihmeellinen asia, sillä se muovautuu eläjänsä mukaiseksi. Välillä elämä antaa niin suuria haasteita, ettei niistä selviä ilman läheisten tukea. Mikä on se voima , joka ajaa minua eteenpäin? Musiikki.  En aio avautua enempää siitä, miksi juuri nämä kymmenen kappaletta antavat minulle voimaa, mutta sen sanon, että niitä kuunnellessa tunnen todella olevai hyvä ja tärkeä ihminen sekä jaksan jatkaa päivääni sellaisenaan eteenpäin. Samuli Edelman - Se Viimeinen Samuli Putro - Olet Puolisoni Nyt Killswitch Engage - My Curse Paramore - Crushcrushcrush Arttu Wiskari - Ikuisesti Kahdestaan We Own It - 2 Chainz feat. Wiz Khalifa Amorphis - From Earth I Rose Amorphis - Skyforger Paramore - That's What You Get Fun. - Carry On Musiikin lisäksi voimaa antaa tietenkin neulominen ja kaikki käsillä tekeminen, mutta ei minulla varmaan olisi voimia jatkaa

On aika blogihaasteen toisen päivityksen. Ihminen on elämänsä näköinen, ja päinvastoin. Elin puolen vuoden ajan kiireellistä elämää, joka ei sisältänyt hetkeäkään rauha a. Matkustin paikasta toiseen vain suoriutuakseni elämästä, kunnes ymmärsin, kuinka tärkeää oma itse ja oman rauhan arvostaminen on. Jäin työttömäksi. Sisäinen rauha järkkyi, enkä tiennyt mitä tekisin. Käytin viikon itsesäälissä ja rauhattomuudessa rypemiseen, kunnes ymmärsin, ettei se auta minua eteenpäin. Vapauduin sisäisestä sekasorrosta ja aloin nauttimaan vapaudesta, sekä rauhasta, joita kotona oleminen minulle antoi. Opettelin tekemään asioita rauhassa, kuormittamatta itseäni liikaa ja nauttimalla niistä elämän antimista, joita minulle on annettu. Sisäinen rauha koitti viimein 27.9., kun sanoin elämälle ja rakastamalleni miehelle TAHDON. Tahdon elää elämää sen sisältämine esteineen ja vaikeuksineen, kunhan saisin säilyttää sydämessäni ja mielessäni tämän rauhan. Olen onnistunut ainakin toistaiseksi. 

Otin vastaan haasteen Facebookin Käsityöblogit-ryhmästä. Ideana on kirjoittaa 1 tai 7 blogikirjoitusta aiheista hiljaisuus, rauha, voima, ilo, valo, lepo ja rakkaus.  Omistan tämän blogikirjoituksen täysin hiljaisuudelle. Elämä sisältää paljon melua. Melu on joko tahallista tai tahatonta, sitä voi luoda tyhjästä tai aiheesta. Sanotaankin, että ihminen jää huomaamatta, ellei pidä itsestään meteliä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että melua arvostetaan usein liikaakin, ja hiljaisuuden tulisi olla osa jokaisen elämää, edes välillä. Hiljaisuus ei ole välttämättä tylsyyttä tai nukkumista. Minulle hiljaisuus on sitä, että saa sytyttää kynttilän, kilisytellä puikkoja, eikä kukaan puhu. Televisio ei pauhaa, radiosta ei kuulu pihahdustakaan. Minun hiljaisessa hetkessäni on puikot, kynttilä ja koiran tasainen tuhina sohvan toisesta päästä. Hiljaisuutta kuvaavaa musiikkia on paljon, mutta minua kosketti tätä kirjoittaessani eniten Juha Tapion kappale Kuiskaus. Jokainen luokoon omassa mielessä

Toinenkin ystäväni pyysi kauniisti minua tekemään jotain omaan rotuun liittyvää. Meitä siis yhdistää tämä vinttikoiraharrastus, molempien nurkissa kun majailee näitä höröttimiä. Tein ensin vain lapaset samalla mallilla kuin aiemmin tehdyt kynsikkäät toiselle kaverille. Koska ne miellyttivät, niin lupasin tehdä vielä sukatkin. :) Molemmat on tehty ihan perusohjeilla, vanhoilla ja luotettavilla siis. Lapaset on neulottu mustasta merseroidusta villalangasta sekä valkeasta Viivi-akryylilangasta. Sukat puolestaan ovat täysin akryylilankaa. <3 K