Matto
Joskus nuorempana meillä oli ihan koulun puolesta lupa kutoa matto. Tämä matto on minulle erityisen rakas, sillä se on kulkenut mukanani kaikissa paikoissa, joissa olen sen jälkeen asunut. Aluksi se oli 15-vuotiaan Kirsin makuuhuoneen lattialla. Siinä tein läksyt, piirsin, maalasin, nauroin, itkin, kuuntelin musiikkia ja haaveilin. Taisipa siihen ensimmäinen alkoholijuomanikin kaatua. Silti se on edelleen minulla. Matto on tätä nykyä eteisessä, jossa se kokee ajoittain kovia koiran kynsien vuoksi. Mutta eipä ole vanha rakas minua vieläkään pettänyt, sillä se tulee kulkemaan niin pitkään kuin siihen tulee reikä. Voiko tavaraa rakastaa? Minä ainakaan en luopuisi tästä mistään hinnasta. Matto on siis kudottu Siilinjärvellä silloisessa käsityöpajassa, joka nyttemmin kuuluu olevan purettu. Aineksina tälle matolle olivat puuvillamatonkuteet sekä niitä rajaamassa oli lankasekotteesta tehty kude. Lankasekote rikkoo muuten erittäin täsmällisiä ja tarkkoja rajoja eri kuteiden välissä. Mat